Postaus sisältää mainoslinkkejä (affiliate) // This post contains ad links (affiliate)
Tästä aiheesta oon puhunut aiemminkin, mutta viime viikolla nämä ajatukset ja fiilikset nousivat taas pintaan ja siksi halusin ottaa aiheen uudelleen esille täällä blogissakin. Kuten otsikostakin voi jo päätellä, viime viikolla mun tunteiden ja ajatusten kirjoon kuului vahvasti epäonnistumisen pelko ja huijarisyndrooma.
I've talked about this topic before, but last week these thoughts and feelings surfaced again, and so I wanted to address the topic here on the blog again too. And as you can tell by the title of this blogpost, last week the thoughts and feelings I had were majorly relating to fear of failure and impostor syndrome.
Itsellä se epäonnistumisen pelko ja huijarisyndrooman tunteet linkittyy vahvasti myös turhautumiseen. Turhautumiseen siihen, kun on jonkun uuden asian äärellä tai tekee jotakin ensimmäistä kertaa, eikä kaikki suju ihan niin kuin itse haluaisi tai varsinaisesti suunnitelmien mukaan. Miksi se onkin välillä niin vaikeaa ottaa uudet asiat ja pienet takaiskut, ja ehkä epäonnistumisetkin, mahdollisuutena oppia? Koska kyllähän kaikki sen tietää, että virheistä oppii. Ehkä se on se, kun asiaa tarkastelee itse niin läheltä ja kuitenkin haluaa sen onnistuvan, että on vaikea hyväksyä sitä että takaiskuja voi tulla. Ja varmasti tuleekin jos käsillä on jotain uutta ja entuudestaan tuntematonta. Epäonnistumisen pelon kanssa on kuitenkin hyvä oppia myös elämään, koska silloin kun kyse ei ole elämästä ja kuolemasta, tai mistään muustakaan oikeasti vakavasta, niin mikä loppujen lopuksi on pahinta mitä voi tapahtua? Tiedän, että tässä on mulle sellainen henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen paikka. Olla lannistumatta ja turhautumatta jos en heti osaakaan jotakin, ja jatkaa hyvällä tsempillä eteenpäin epäonnistumisen pelosta huolimatta. Koska vaikka ensimmäisellä kerralla menisikin vähän metsään, niin seuraavalla kerralla tietää ja osaa varmasti jo paremmin.
Personally my fear of failure and impostor syndrome feelings also relate to frustration. Frustration about being faced with something new, or doing something for the first time, and things not going exactly as you want or how you planned. Why oh why is it sometimes so difficult to think about those new things and small setbacks, and maybe the failures too, as opportunities to learn? Because everyone knows that you learn from your mistakes. Maybe it's about the fact that you are so close to whatever it is that you're working on or involved in and want to succeed so badly, that it's difficult to accept the fact that there might be failures and setbacks along the road. And there probably will be if you're doing something for the first time and don't have any previous experience of it. But it's good to learn to live with the uncertainty and fear of failure, because when the matter is not about life and death, or anything else actually super severe, what's really the worst that can happen? I know that this is an area for self development and learning for myself. To not get frustrated and down if I don't instantly know how to do something, and keep on going with my head held high despite the fear of failing. Because even if the first time isn't exactly a huge success, then next time you know better already.
H&M blazer (similar) // Samsoe & Samsoe turtleneck (similar) // Zara trousers (similar) // Steve Madden boots (similar) // Marimekko bag (here)
Shop the Look
Toinen henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen paikka itselle on yhä edelleen se huijarisyndroomasta eroon pääseminen. Sekin vain on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Ja tietty linkittyy myös tuohon epäonnistumisen pelkoon, ja erityisesti juuri niihin tilanteisiin kun tuleekin jotain takapakkia tai asiat ei mene suunnitelmien mukaan. Jotenkin se omaan tietotaitoon ja kykyihin luottaminen ja uskominen vaan on edelleen välillä todella vaikeaa, ja vaikka ajatuksen tasolla tiedostaisikin että oikeasti tietää ja osaa asiansa (ja siitä olisi ihan konkreettista näyttöäkin!), niin kas kummaa kun taas jonkun uuden asian äärellä epäilykset nousee pintaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on pitämäni vaikuttajamarkkinointiluento tällä viikolla. Jotenkin kun omista opinnoista on oikeasti vasta niin vähän aikaa, niin ennen luentoa oli vähän sellaiset fiilikset että "minä? luennoimassa? eihän mulla nyt ole tarpeeksi annettavaa ja opetettavaa". Mutta kun ihan oikeasti ajattelin asiaa järjellä, niin mähän kirjotin mun koko lopputyön vaikuttajamarkkinoinnista, olen seurannut alaa jo vuosia, ja ehkä juuri sen takia että omista opinnoista on niin vähän aikaa osaan myös räätälöidä luennosta kiinnostavan ja hyödyllisen myös opiskelijoiden näkökulmasta. Ja niinhän siinä kävi, että kun pääsin vauhtiin niin aika kuluikin super nopeasti ja yhtäkkiä tunnin pituinen luento olikin jo ohi. Sain myös opiskelijoilta todella ihanaa palautetta, mikä puolestaan vahvisti omaa itseluottamustani ja vakuutti siitä, että kyllä multakin löytyy jo sitä tietotaitoa eteenpäin jaettavaksi.
Another area for personal development and learning for myself is ditching the impostor syndrome. But that's also something that's so much easier said than done. And it obviously relates back to that fear of failure too, and especially to those situations when there are those setbacks and things don't go according to plan. Somehow it is still just so difficult for me to believe in myself, my skills and abilities. And even if I technically and rationally realise that I do know my things (and even have something to prove that with!), then the minute I'm faced with a new challenge the doubts come back again. A very good and recent example of this is the influencer marketing lecture I gave this week. Because it really is such a short time since I was a student, my feeling before the lecture were along the lines of "me? giving a lecture? how could I possibly have enough to give and teach." But then I started to think rationally, and reminded myself that I did my whole dissertation on influencer marketing and have been following the industry for years. And the fact that it really is such a short amount of time since I was a student was probably just an advantage as I could tailor the lecture to be interesting, inspiring and informative from the student's perspective. And when it was actually time for me to give that lecture, time just flew by and suddenly the hour was already coming to an end. I also received some really lovely feedback from the students, and that definitely increased my self confidence and reassured me of the fact that yes, I do in fact have enough knowledge to share and teach to others.
Photography by Aada K., editing by Pinja K.
Tähän loppuun voisikin todeta, että näiden fiilisten oppi oli "feel the fear and do it anyway". Olisi ihanaa kuulla teidän ajatuksia tästä, samaistuuko kukaan mun fiiliksiin?
To sum things up, what these feelings and thoughts taught me again is to 'feel to fear and do it anyway'. I'd love to hear your thoughts on this, can anyone relate to these feelings?
Find Me:
No comments
Post a Comment